Päivä työpaikan sisäistä koulutusta takana, aiheena tällä kertaa Stecco-metodin mukainen faskiamanipulaatio. Mielenkiintoista, monimutkaista, vaikeaa.
Hirveä hinku ymmärtää kehon toimintaa ja syy-seuraussuhteita. Mistä kipu tulee? Mistä liikerajoitus johtuu? Mikä kaikki vaikuttaa tapaamme liikkua? Miten kaikin tavoin sisäinen elämä, tunteet ja ajatukset vaikuttavat kehoon? Millä tavoin voisin olla avuksi, millaisia liikkeitä ohjata ja miksi?
Steccon metodi toi taas esiin yhden uuden tavan käsitellä näitä samoja kysymyksiä. Teorioita ja tapoja ajatella asioita tässä maailmassa riittää – ja niitä tulee koko ajan lisää. Siinä menee pää jo helposti sekaisin. Tiedänkö sittenkään mistään mitään?
Luulen, että viisautta on myöntää se, ettei tiedä, ainakaan varmasti. Myöntämällä, etten varmasti tiedä mistä joku kiputila/tunne/rajoitus/ongelma johtuu, olen avoin etsimään ja ehdottamaan erilaisia ratkaisuja. Oman tietämättömyytensä tiedostaminen pitää valppaana ja pakottaa opiskelemaan, etsimään tietoa, uusia vastauksia ja lähestymistapoja. Kun tiedän etten tiedä kaikkea, tiedän silloin luultavasti ainakin jotain. Hahmotan edes vähän kokonaisuutta tiedostaessani sen monimuotoisuuden ja -mutkaisuuden.
Ehdottomuutta ja varmoja vastauksia on aina syytä epäillä.
Me olemme, totta vieköön, monimutkainen kokonaisuus.
