Takaisin mukavuusalueelle!
Kuten jo edellisessä osassa totesimme, liikunta ylipäätään on meille mukavuusalueelta poistumista. Siksi ”pois mukavuusalueelta” on huonoin neuvo, minkä (varsinkaan aloittelevalle) liikkujalle voi antaa. Suurin osa aloittaa edelleen liikunnan liian kovalla draivilla. Vaikka aloittaessamme tiedämme faktat ja olemme pääasiassa järkeviä ja maltillisia tyyppejä muutenkin, silti joku piru korvannipukan päällä kuiskuttaa, että vain kuoleman kielissä puuskuttaminen on tehokasta. Tyypillistä onkin, että motivaatio sitten lopahtaa ennemmin tai myöhemmin, sillä liikunta on tuskallista ja epämiellyttävää. Lopulta päädymme jojoon. Lupaamme aloittaa uudestaan taas syksyllä. Tai keväällä. Sitku siltä tuntuu. Kuopan pohjalla ollaan.
”Pois mukavuusalueelta”-käskyn sijaan meidän tulisi kehottaa itseämme tekemään edes vähän. Vähän on aina enemmän kuin ei mitään. Oikeasti kyse on puhtaasti aivojen kouluttamisesta. Meidän tulisi kouluttaa ja koukuttaa aivojamme niin, että liikunnasta tulee elämäntapa, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Biologiasta on kerrankin apua, sillä endorfiinit ja muut liikunnan tuottamat fysiologiset vaikutukset helpottavat addiktoitumista. Muutoksessa maltti on kuitenkin tärkeintä: ennen kuin aloitamme triathlon-treenit ja HIIT-harjoittelun, meistä täytyy ensin tulla liikkujia. Ja siihen tarvitsemme mukavuusaluetta.
Alkuun liikunnan tulisi olla sellaista, että se on mukavaa tai edes siedettävää. Osa meistä jää mukavuusalueelle pysyvästi ja se on täysin ok. Viisikymppisenä ei tarvitse alkaa huippu-urheilijaksi, mutta tärkeää olisi päästä kuntosalille edes kerran viikossa, jotta vanhana pääsee vielä sängystä ylös. Osa lähtee lopulta triathlonille ja myös se on yhtä oikein. Elämäntapaliikkujaksi ryhtyminen on osalle helpompaa ja osalle vaikeampaa luonteenpiirteistämme riippuen, mutta en voi millään uskoa, että se kenellekään olisi mahdotonta.
Järki käteen, herneensyöjä!
Vaikka liikunnasta tulisikin elämäntapa, siitä ei tarvitse tulla intohimoa eikä sen tarvitse korvata kaikkea muuta elämänsisältöä. Totuus kuitenkin on, että jos pitkällä aikavälillä emme liiku lainkaan, emme pian tee mitään muutakaan. Vaan mitä (se mukavuusalueellakin tapahtuva) liikunta lopulta on, pihatöitä ja lenkkeilyä koiran kanssa?
Ollaanpa nyt rehellisiä: liikunnalla ja puuhastelulla on eroja. Arkinen aktiivisuus ja kyseiset pihahommat ovat todella tärkeä juttu, mutta eivät pelkästään kelpaa viikon liikuntasuoritukseksi. UKK-instituutin terveysliikuntasuositukset antavat konkreettisen liikunnan minimisuosituksen, jolla terveyttä ylläpidetään: Paranna kestävyyskuntoa liikkumalla useana päivänä viikossa yhteensä ainakin 2,5 tuntia reippaasti tai 1 tunti ja 15 minuuttia rasittavasti. Kohenna lihaskuntoa ja kehitä liikehallintaa ainakin 2 kertaa viikossa. (Toim. huom. koiran lenkittäminenkin voidaan laskea hengästyttäväksi kestävyysliikunnaksi. Riippunee koirasta.)
Pelkkä pihan kuopsuttelu ei siis riitä. Tai pelkkä lenkkeily. Ei pelkkä jooga, puntti tai pyöräily. Kuten UKK-instituutin terveysliikuntasuosituksetkin vinkkaavat, oikea liikunta on monipuolista. Myös kausiajattelu on harmillisen yleistä varsinkin vanhemman väestön keskuudessa, mutta koko ajatusmalli joutaa romukoppaan. Kesällä on kiva juosta ulkona, kyllä. Se ei silti tarkoita sitä, että meidän tulisi hylätä lihaskuntoharjoittelu sekä kehonhuolto kolmeksi kuukaudeksi. Myös herneet ovat kesällä hyviä – emmekä me silti syö koko kesää pelkkiä herneitä. Kuntoa tulisi ylläpitää monipuolisesti koko vuoden ajan. Kesälomailla saa ja pitääkin, mutta ei koko talven työtä kannata heittää hukkaan useamman kuukauden tauolla.
Miten liikunnasta tehdään elämäntapa?
Salaisuudet julki! Oikeasti kyseessä ei ole mikään mysteeri, van uskon jokaisen tunnistavan tämän kierteen. Tärkeintä on, että pusket itseäsi hiukan laidan yli ja hyppäät mukaan pyörteeseen.
Liiku mukavuusalueella, mutta monipuolisesti. Kehitä kestävyyskuntoa, lihasvoimaa ja liikehallintaa. Kokeile rohkeasti erilaisia liikuntamuotoja, jotta huomaat, mistä pidät. Aluksi et välttämättä pidä mistään, mutta silloin täytyy vain luottaa prosessiin. Sääntö 80–20 sopii myös liikuntaan: käytä 80 % ajasta siihen, mistä nautit ja 20 % siihen, mikä on tarpeellista mutta ei niin mieluisaa. Älä sitkuttele, vaan mene salille tai tartu kahvakuulaan ja päätä tehdä kolme liikettä. Lupaan, että teet 13. Liike synnyttää aina liikettä, ja aloitettuamme teemme yleensä enemmän, kuin alun perin ajattelimme. Nosta peppu penkistä ja kävele korttelin ympäri. Kouluta aivojasi liikkumiseen, ja keho seuraa perästä. Pysy liikkeessä. Lopulta huomaat, että se ei ole enää edes vaikeaa.
